Nelson Mandelan mukaan Afrikassa on käsite, joka tunnetaan nimellä ubuntu. Se on syvä tunne siitä, että olemme ihmisiä vain muiden ihmisten kautta. Saavutuksemme tässä maailmassa johtuvat yhtä paljon muiden työstä ja aikaansaannoksista kuin omistamme. Mandela ymmärsi ihmisten väliset henkiset siteet.
Tämä eteläafrikkalainen filosofia käy opinpoluksi myös pohjoiselle pallonpuoliskolle. Lainaan tässä myös Barack Obaman viisaita ajatuksia ubuntun merkityksestä laajemmin ihmiskunnalle. Hänen mukaansa ihmiskunnan tulevaisuudesta kilpailee kaksi tarinaa, kaksi narratiivia siitä, keitä me olemme ja keitä meidän tulisi olla.
Ensimmäinen tarina kertoo avoimesta ja vastuullisesta demokratiasta, joka voi varmistaa yleiset perusoikeudet, kuten koulutuksen, terveydenhuollon, asumisen, ruoan, veden ja muun tarpeellisen saatavuuden. Se on kertomus, joka edistää hyväksyntää ja monimuotoisuutta ja pyrkii lopettamaan eriarvoisuuden. Toinen tarina, joka on noussut viime vuosina, on Obama sanoin ”pelon, kaunan ja vakaumuksen politiikka”, jossa vaalit ja jonkinlainen demokratian teeskentely säilytetään, mutta jossa vallanpitäjät pyrkivät heikentämään kaikkia instituutioita tai normeja, jotka antavat demokratialle merkityksen.
Ubuntua, rauhanomaista rinnakkaineloa, ei voi olla maailmassa, joka torjuu objektiiviset tosiasiat, joka herättää pelkoa ja viime kädessä heikentää demokratiaa. Kuten Obama korostaa, kannattaa uskoa tosiasioihin. Faktat puhuvat puolestaan. Totuudenvenyttäjät kertovat meille omanlaisensa ja omiin tarkoitusperiinsä sopivia tarinoita, ei tutkimuksiin ja tieteeseen pohjautuvia faktoja.
Populistinen mielipiteiden alasampuminen noudattaa aina samaa kaavaa: minun tarinani on parempi kuin sinun, faktoista viis.
Mitä on unbuntu laskeutuessamme ihmiskunnan tasosta oman elämän tasolle? Ubuntu on hyvin yksinkertaista matematiikkaa: jotta minä voin olla, tarvitsen sinua. Kyse on siis sosiaalisista suhteistamme, niistä siteistä, joita ympärillemme keräämme ja joiden osaksi päädymme. Ja niiden välisestä vuorovaikutuksesta ja vuorovaikutuksen liimasta, luottamuksesta. Siksi varsinkin näin paikallisen tason ja kunnallisvaalien yhteydessä tuntuu järjettömältä, että joillekin politiikka ja vaalikampajointi pohjautuu kaunan levittämiseen. Mutta sitä täällä tapahtuu. Populistinen mielipiteiden alasampuminen noudattaa aina samaa kaavaa: minun tarinani on parempi kuin sinun, faktoista viis. Naantalin kokoisessa kaupungissa juupas-eipäs -tyyppinen asioilla väittely tuntuu suorastaan naurettavalta. Argumenttien puuttuessa kuntalaisten hyvinvointi tai odotukset sivuutetaan, koska ne eivät tue populismin ydintä, populisti on aina mielestään oikeassa. Sen mukaan kaikki, jotka eivät tue hänen väitettään, ovat häntä vastaan. Mielipiteiden jyrkkyys estää avoimen vuoropuhelun ja palveluiden kehittämisen kuntalaisten yhteiseksi hyväksi.
Populismi ei ole vain anti-liberaalia, se on antidemokraattista – edustuksellisen politiikan pysyvä varjo, toteaa Jan-Werner Müller kirjassaan Mitä on populismi? Populistit vastustavat kaikin keinoin moniäänisyyttä, Obaman ensimmäistä tarinaa toistemme hyväksynnästä.
Kunnallisvaaliehdokkaana haluan edistää niitä asioita, joita asukkaat ovat tuoneet tiedoksi erilaisissa asukaskyselyissä, populistisista vähättelyistä huolimatta. Jos haluamme saavuttaa Naantalissa jotain, sen pitää perustua asukkaiden hyvinvoinnin parantamiseen tähtäviin toimiin heidän omien tarpeidensa pohjalta. Tehdään yhdessä kestävää ubuntua Naantalissa!
Teksti on julkaistu aikaisemmin Leena Haanpään verkkosivuilla.