Kirjoittaja Sofia Virta
Viime viikon torstaina vietimme kansallista itsemurhien ehkäisypäivää, joka tuntui tänä vuonna erityisen merkittävältä teemalta. Mieli ry:n toteuttaman kyselyn mukaan lähes 90 000 suomalaisella on ollut itsetuhoisia ajatuksia koronakevään ja -kesän aikana. Mielenterveyspalvelujen saatavuudessa on ollut haasteita jo pidempään, mutta koronan aikana palvelujen saatavuus on muuttunut vielä epävarmemmaksi ja epätasaiseksi. Tämä yhtälö on erittäin vaikea.
Samaan aikaan hallituksessa käydään tärkeitä neuvotteluja ensi vuoden budjetista, jossa määrittelemme mihin kohdennamme rahoja tässä vaikeassa talous- sekä maailmantilanteessa. Elokuussa julkaistiin Valtiovarainministeriön tekemä budjettiesitys, jonka pohjalta neuvottelut nyt käydään. Esitys näyttää erittäin huolestuttavalta juuri ennaltaehkäisevän mielenterveystyön sekä nuorisotyön osalta. Pääosin järjestökentän ylläpitämiä ennaltaehkäiseviä mielenterveyspalveluja on rahoitettu Veikkauksen tuotoilla, jotka ovat myös laskeneet kuluneen vuoden aikana. Leikkauslistat valtiovarainministeriön esityksessä näyttävät pelottavilta.
Mielenterveysjärjestöissä yhdistyy korvaamaton vertaistuki ja kokemustoimijuus, mutta myös ammattitaito ja asiantuntijuus. Järjestöistä saa apua ja tukea aidosti matalalla kynnyksellä ja myös anonyymisti ja ne osoittivat uskomatonta ripeyttä lisäämällä ja tuomalla erilaisia tuen muotoja verkkoon koronakevään aikana. Järjestöjen harteilla on myös paljon sellaista, mikä kuuluisi ensisijaisesti julkisten palveluiden harteilta hoidettavan. Mutta sote-järjestöillä on myös oma uniikki paikkansa tässä järjestelmässä vaikka julkinen puoli saisi omat harteensa riittävän leveiksi kaikista tehtävistään kunnialla suoriutuakseen. Nyt onkin äärettömän tärkeää, että sote-järjestöjen rahoitus turvataan myös jatkossa. On selvää, että rahoituspohja tulee uudistaa kestävämmäksi, mutta aivan ensin tulee pitää huolta siitä, ettei arvokas järjestötyö pääse hajoamaan ja valumaan hukkaan.
Mieli ry:n kyselyn mukaan heikentynyt mielenterveys ja itsetuhoiset ajatukset korostuivat erityisesti nuorten ja naisten keskuudessa. On selvää, ettei nykyinen järjestelmä tai toimet/resurssit ole riittäviä ja nuorten osalla meidän tulee pyrkiä nyt oppimaan 90-luvun lamasta ja sen vaikutuksista nuoriin. Paljon hyvää työtä tehdään ja on lukuisia hyviä, toimivia malleja auttaa. Toimiviksi todettuja ennaltaehkäiseviä toimia ja palveluita tulee rummuttaa ja edistää nyt enemmän kuin koskaan. Näistä nimetäkseni esimerkiksi Turussa kouluihin jalkautuneet psykiatriset sairaanhoitajat sekä Helsingin matalan kynnyksen Mieppi -mielenterveyspalvelupisteet.
Hallituksen neuvottelupöydällä olevassa budjetissa on myös yhtenä keskeisenä asiana työllisyyden edistäminen, jolla on merkittävä vaikutus siihen miten tästä taloustilanteesta lähdemme eteenpäin. Mielestäni on hienoa, että me Vihreissä ymmärrämme mielenterveyden merkityksen myös näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Ennaltaehkäisevät toimet ovat pitkällä juoksulla suuri säästötoimi, vaikka niistä voi olla ensimmäisenä helpoin leikata. Teemme sitä helposti omassakin elämässämme. Ollessamme kiireisiä tai stressaantuneita, karsimme helposti ensimmäisenä unesta, vapaa-ajasta tai ruokatauosta. Nämä ovat kuitenkin niitä yksinkertaisia perusasioita, joita tarvitsemme voidaksemme hyvin. Hyvinvoivat nuoret sekä jaksamiseensa aidosti tukea saavat aikuiset ovat voimavaramme tulevaisuudessa ja siksi perusasiat on oltava kunnossa.
