Sote-uudistus on vuosien saatossa muuttunut monien kansalaisten mielessä saavuttamattomaksi ikuisuusprojektiksi, enkä sitä ihmettele. Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisesta on puhuttu jo silloin kun itse aloitin ensimmäisiä töitäni sosiaalialalla. Silloin tosin en osannut kuvitellakaan, että jonain päivänä istuisin itse sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, johon hallituksen lakipaketti saapuu käsiteltäväksi näillä näkymin tämän vuoden joulukuussa.
Jokaisella on oikeus laadukkaaseen ja oikea-aikaiseen hoitoon ja palveluihin silloin kun niitä tarvitsee. Hoidolla ja palveluilla on edellytykset nivoutua paremmin yhteen, jos perusterveydenhuolto, sosiaalipalvelut ja erikoissairaanhoito ovat yhden johdon ja yhden budjetin alaisuudessa – siis toisin kuin nyt. Uudistuksessa sote -palvelujen järjestämisvastuu ja hallinto siirretään kuntien harteilta isommille harteille, eli hyvinvointialueille, jolloin pystytään vähentämään alueellisia eroja palvelujen saatavuudessa.
Sote-uudistuksen myötä panostetaan ennaltaehkäisevään työhön ja hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on nykyistä paremmin koordinoitu. On äärimmäisen tärkeää, sekä inhimillisesti että taloudellisesti, että onnistumme siirtämään painopistettä ennaltaehkäisyyn ja hyvinvoinnin sekä terveyden edistämiseen – silloin tarve korjaavalta työltä ja esimerkiksi erikoissairaanhoidolta vähenee.
On tärkeää, että uudistuksessa pyritään aidosti tuomaan sosiaalipalvelut ja terveyspalvelut lähemmäs toisiaan, kokonaisuudeksi. Tämä mahdollistaa sujuvan hoidon ja oikea-aikaisen avun. Kansalaiselle aidosti toimivat ja asiakaslähtöiset sote-palvelut tarkoittavat nimenomaan sitä, että oli tilanteesi millainen tahansa: laadukasta hoitoa ja palvelua saat yhdeltä luukulta. Ihminen on kokonaisuus ja on tärkeää, että jokainen ehditään kohdata kokonaistilanne huomioiden.
Painopiste palveluissa ja ensisijainen vastuurooli niiden järjestämisestä on jatkossakin julkisella sektorilla, mutta kuitenkin niin, että yksityisen sektorin ja järjestöjen tuottamien palvelujen hyödyntäminen on tarvittaessa järkevää ja kannattavaa. Tulee pitää huolta siitä, että alalla toimivilla pienillä – ja keskisuurilla yrityksillä on aidosti mahdollisuus pärjätä osana palvelukenttää ja tarjouskilpailuja.
Sote-uudistus on valtavan iso ja tärkeä uudistus – silti harva vielä tietää, miten se tulee omaan elämään vaikuttamaan. Tärkeää onkin, että uudistuksesta onnistutaan sen edetessä viestimään mahdollisimman selkeästi ja esteettömästi – ja tulevien hyvinvointialueiden asukkaat muutokseen osallistamaan kaikki huomioiden. Edessä on myös aluevaalit, joilla valitaan valtuutetut päättämään hyvinvointialueen asioista, eli sosiaali-ja terveyspalveluista sekä pelastustoimesta, joka siirtyy myös näille hyvinvointialueille. Toivottavaa on, että kansalaiset saadaan aktivoitua vaaliuurnille ja demokratia kattavasti toteutumaan.
Uudistuksen suurimpana haasteena on se, että sillä on nyt jo kova kiire. Meillä ei olisi enää varaa odotella uudistuksen toteutumista pidempään vaan se olisi tärkeä viedä vihdoin maaliin. Siksi on erittäin hienoa nähdä, että uudistus on ottanut askeleen eteenpäin. Lakiesityksen lausuntokierros saatiin syyskuussa loppuun ja yli 800 palautteen perusteella hallitus neuvotteli tarvittavat muutokset malliin.
Lisäksi on hienoa, että lausuntopalautekierroksen jälkeen hallitus muokkasi esitystä vankemmin siihen suuntaan, että järjestöjen rooli turvataan tulevassa uudistuksessa osana uusien hyvinvointialueiden ja niissä sijaitsevien kuntien kanssa tehtävää yhteistyötä alueen ihmisten hyväksi. Lausuntokierroksella kiinnitettiin paljon huomiota myös kuntien ja maakuntien väliseen rahoitukseen, johon neuvotteluissa tehtiin parannuksia. Aluksi hyvinvointialueiden rahoitukset tulevat kokonaan valtiolta ja uudistuksen myötä olisi tärkeä saada mahdollisimman nopeasti käyttöön alueiden omat verotusoikeudet. Tärkeää on, että kuntien ja kaupunkien talous onnistutaan turvaamaa tämän suuren uudistuksen keskellä. Kunnilla täytyy olla käytössään riittävät resurssit ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyölle sekä lukuisille lakisääteisille palveluille, kuten sivistyspalveluille, jotka kuntien harteille edelleen jää. Lisäksi elinvoimaisuuden kehittämisestä alueellisesti tulee kyetä pitämään huolta jatkossakin.
Nyt neuvoteltu malli ei kuitenkaan ole täydellinen, sellaista tuskin on olemassakaan. Mutta uskon, että tämä malli on ehdottomasti parempi kuin aikaisemmat mallit ja ehdottomasti suuri parannus nykytilaan. Tämä hallitus on pyrkinyt parhaansa mukaan hyödyntämään sitä kaikkea mitä uudistuksesta on opittu vuosikymmenien aikana esimerkiksi perustuslaillisesta näkökulmasta. Ja muistamaan, että uudistuksen keskiössä tulee olla ihminen.