Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevat lait uusittiin vuonna 2015. Laki kieltää syrjinnän mm. iän, alkuperän, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen ilmaisun perusteella. Syrjintäkiellon ohella lait velvoittavat viranomaisia ja työnantajia aktiivisesti edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Pelkkä syrjinnän estäminen ei siis riitä edes lain kirjaimeen: on myös rakennettava ilmapiiriä ja luotava käytäntöjä.
Vaikka lakimuutosten myötä moni asia onkin parantunut esimerkiksi oppilaitosten tasa-arvosuunnitelmilla ja nimettömällä rekrytoinnilla, asennetaso laahaa pahasti perässä. Valtuustoja myöten on väännetty kättä muun muassa siitä, kuuluuko kunnan järjestää Pride-liputus. Millaista ilmapiiriä tällä luodaan ja millaista esimerkkiä näytetään?
Puolan ja Unkarin viimeaikainen kehitys osoittavat, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus voivat yhteiskunnassa kulkea myös taaksepäin. Tämä suunta on Suomessa tiukasti torjuttava. Yhteiskunnallamme ei ole varaa jättää yhdenkään kansalaisensa kykyjä käyttämättä. Mitä turvallisemmaksi koemme ympäristömme ja mitä vähemmän joudumme piilottamaan osia itsestämme, sitä paremmin pystymme aktiivisesti osallistumaan opintoihin, työelämään ja koko yhteiskuntaan. Moninaisuuden hyväksyminen ja voimavaraksi kääntäminen on niin kuntien, oppilaitosten, työpaikkojen kuin perheidenkin etu.