Kirjoitus julkaistu Turun Sanomissa 15.6.2023
Suomessa on jo vuosia yritetty edistää hoitotyön urapolkumallia ja jalkauttaa sitä organisaatioihin. Siinä on osittain onnistuttukin, mutta ei vielä siten, että hoitotyön uralla eteneminen välttämättä näkyisi pankkitilillä.
Erilaisia vaihtoehtoja erikoiskouluttautua ja edetä uralla on useita, mutta miten on ihan sen ”tavallisen” sairaanhoitajan uralla eteneminen, joka nauttii työstään valitsemassaan työyksikössä? Sairaanhoitajan, joka ei halua koskaan esihenkilöksi tai kliiniseksi asiantuntijasairaanhoitajaksi? Myös heidän osaamisensa ja kokemuksena pitää voida tunnistaa ja tunnustaa.
Tällä hetkellä valmistuva sairaanhoitaja saa samaa peruspalkkaa kuin kokenut 20 vuotta uralla ollut sairaanhoitaja. Kokenut sairaanhoitaja perehdyttää uuden noviisin, kantaa vastuun kesällä, kun on ainut täydet lääkeluvat omaava hoitaja vuorossa ja huolehtii, että uusi hoitaja oppii osaston kuviot.
Palkkakehitys menee tällä hetkellä kokemusvuosittain siten, että ensimmäinen niin kutsuttu ikälisä saavutetaan, kun olet ollut alalla viisi vuotta ja sama toistuu viisivuosittain päättyen 15 vuoden kohdalle, jolloin hoitotyössä ollaan tällä mittarilla uran huipulla.
Monissa Euroopan maissa, kuten Ruotsissa ja Iso-Britanniassa, on kehitetty hoitotyön urapolkumalleja siten, että uralla eteneminen näkyy myös palkassa. Palkkakehitystä ei ole tasapäistetty siten, että sairaanhoitaja saa saman palkan missä tahansa työskenteleekin, vaan palkkaa maksetaan erikoisalan ja työn vaativuuden mukaisesti, mutta myös korreloiden hoitajan osaamiseen ja kokemukseen.
Suomessa hoitajat kouluttautuvat erikoisosaajiksi, mutta se ei välttämättä takaa, että se näkyy palkassa.
Ajattelen, että meidän tulee Suomessa luoda kansalliset kriteerit hoitotyön urakehitykselle siten, että osaamisen ja kokemuksen myötä myös palkka nousee. Tämän tulee tapahtua myös silloin, kun hoitaja työskentelee omalla erikoisalallaan perustehtävässä tai kun kouluttautuu erikoisosaajaksi ja hyödyntää koulutusta työssään.
Esimerkiksi Ruotsissa perustehtävän tekemiseen on olemassa tentit eri urapolun vaiheisiin noviisista ekspertiksi ja tenttimisten myötä palkka kehittyy.
Olen sitä mieltä, että tämänkaltainen malli nostaisi hoitotyön osaamisen profiilia. Hoitotyöllä ja lääketieteellä yhteinen nimittäjä on potilas, jota hoidetaan yhdessä rinnakkaisina tieteenaloina, ei erillisinä. Lääkärit eivät ole hoitajien yläpuolella, vaan työtä tulee tehdä yhteisesti, samassa rintamassa. Uskon, että urapolkumalli edistäisi sekä hoitotyön pito- että vetovoimaa.
Heidi Aaltonen
Kirjoittaja on Varsinais-Suomen vihreän aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja ja aluevaltuuston 2. varapuheenjohtaja