Ajankohtaista

Vihreät blogit, tiedotteet ja kannanotot

Maaseutuvihreät – onko meitä?

Maaseutuvihreät – onko meitä?

Kirjoittaja Karri Kinisjärvi on pöytyäläinen vihreiden kuntavaaliehdokas, upseeri ja perheenisä. Hänelle tärkeitä arvoja ovat luonnon monimuotoisuuden puolustaminen, maaseudun elinvoiman kestävä kehittäminen sekä lasten hyvinvoinnin turvaaminen.

Usein syntyy mielikuva, että Vihreät mielletään kaupunkilaisiksi ja ivallisessa mielessä ”luonnosta irtautuneiksi city-vihreiksi”. On ajan hengen mukaista leimata, yksinkertaistaa ja jopa vääristää poliittisen puolueen sanomaa ja agendaa. Vastakkainasettelu on lyhyen tauon jälkeen palannut selvästi politiikan tekoon isojen yhteiskunnallisten muutosten vanavedessä ja sosiaalisen median vauhdittamana. Maaseutu ja vihreät ovat tästä vastakkainasettelusta hyvä esimerkki. Syynä tähän asetelmaan lienee kuitenkin vain muutama suurta mediahuomiota saanut teema, kuten turve, sudet ja polttoaineverot. Vastakkaiset näkemykset kuuluvat politiikkaan, mutta on harkittu päätös korostaa loputtomasti erimielisyyksiä eikä hakea yhteistä säveltä.

Keitä ovat siis maaseutuvihreät, joita ei uutisvirtojen ja somekeskusteluiden perusteella luulisi olevan edes olemassa? Eihän sellaista maaseutua kurjistavaa politiikkaa ajava puolue voi olla edustettuna maalla! En voi puhua toisten puolesta, mutta ainakin se on selvää, että elinvoimainen maaseutu on ihan meidän kaikkien suomalaisten etu ja tavoite. Henkilökohtaisesti lähden kaikessa siitä, että toimintamme tulee joko olla kestävää luonnon kannalta tai siitä tulee kehittää kestävää. Halusimme tai emme, joudumme jatkossa huomioimaan paljon paremmin luonnon kantokyvyn ja monimuotoisuuden elintavoissamme, energian- ja ruoantuotannossamme sekä liikkumisessa. Ja koska tämä tulee olemaan toimintamme reunaehtona, on meidän kehitettävä maaseutuakin tästä näkökulmasta. Vain siten se voi pysyä jatkossakin elinvoimaisena. Ja mikä parasta, vihreä kehitys voi avata aivan uusia ovia maaseudun elinvoiman nousulle.

Pyrin lähestymään isojakin haasteita positiivisen kautta. Edessämme oleva muutos on suuri mahdollisuus maaseudulle, mutta sen eteen on oltava valmiita tekemään töitä ja ehdottomasti etupainotteisesti. Biokaasu, paikkariippumaton työnteko, luomutuotanto ja kotimaan matkailu. Muutamia mahdollisuuksia mainitakseni.

Biokaasua on tuotettu maatalouden sivutuotteena vuosikausia, mutta toistaiseksi se on ollut marginaalista toimintaa. Nykyisen hallituksen tarjoama tuki biokaasualalle on omiaan kasvattamaan tuotantovolyymia ja se tuo mahdollisuuden maatalouden kovasti kaipaamalle lisätuotolle. Biokaasun tuotanto on kiertotaloutta parhaimmillaan.

Paikkariippumaton työ voi luoda kysyntää maaseutukuntien asuntomarkkinoille tai ainakin se tulee hillitsemään muuttotappioiden määriä. Voi olla, että kaupungistuminen on niin iso megatrendi, että etätöiden lisääntyminen ei tule suuntaa kääntämään, mutta ainakin rinnalle tulee varteen otettava vaihtoehto. Jopa 40% suomalaisista haluaisi muuttaa maalle. Määrä on niin iso, että kysyntään on tosissaan syytä pyrkiä vastaamaan.

Luomutuotanto ja luomutuotteiden kulutus ovat hitaassa, mutta tasaisessa kasvussa. Luomutuotanto on maatalousyrittäjälle kannattavampaa kuin perinteinen tuotanto ja luomumaaseutu voi olla esimerkiksi matkailun vetovoimatekijä. On selvää, että ruokaa kyetään tuottamaan vähemmän hehtaaria kohden luomutuotannolla ja ruokaa tulee tuottaa jatkossa jopa enemmän kuin tähän saakka. Luonnon kannalta ei ole kestävää raivata lisää metsää uuden peltoalan tieltä, mutta luomutuotantoa voidaan kasvattaa muillakin keinoilla. Se edellyttää ruokailutottumuksien muutosta. Luonnon, maankäytön ja vaikkapa pölyttäjien kannalta on ehdottoman tärkeää, että suurin osa meistä sekasyöjistä siirtyy edes maltillisesti kohti kasvipainotteisempaa ruokavaliota. Parasta tässä asiassa on se, että muutos on vain meidän asenteestamme kiinni.

Vielä reilut viisi vuotta sitten minulle oli itsestään selvää, että joka päivä valmistin liharuokaa. Satunnaisesti kalaa, mutta ei koskaan puhtaasti kasvisruokaa. Käytäntö oli valmistaa noin 400g lihaa kahden päivän ruokaa varten eli noin 1,5kg lihaa viikossa. Suoralla matematiikalla vuodessa kului vähintään 75kg lihaa ja tuossa luvussa on huomioitu vain kotona valmistamani ruoka. Todellinen kulutus on ollut siis vielä enemmän. Nykyisin syön lihaa 2-3 päivänä viikossa, enimmäkseen riistaa. Satunnaisesti pöydästä löytyy kotimaista luomunautaa ja jouluna kinkkua. Pyrimme siihen, että syömme kahdesti viikossa kalaa ja kahdesti kasvisruokaa. Vuosittainen lihankulutus on laskenut kolmannekseen. Alkuun toki on nähtävä vaivaa, jotta oppii valmistamaan erilaisia ruokia, mutta alle vuodessa tilanne normalisoitui ja uusi normaali saavutettiin. Seuraava sukupolvi ei toivottavasti joudu käymään samanlaista oppimisprosessia, vaan heille kasvisruoka olisi itsestäänselvyys. Tällaisen asennemuutoksen kautta meidän peltoalaa voidaan muuttaa enenevissä määrin luomutuotantoon.

Maaseudulla harrastetaan paljon metsästystä. Ajoittain tulee vastaan sellaista ajattelua, että metsästys ja vihreys olisivat jotenkin erottamattomasti toisistaan irti olevia asioita. Mielestäni metsästys on hieno harrastus, jossa luonto tulee tutuksi ja suhde omaan ruokaan on terveempi. Riista on luonnonmukaista lihaa ja täällä Varsinais-Suomessa on ehdottoman tärkeää, että alati kasvavaa peurakantaa karsitaan metsästyksellä. Koska luonnolliset viholliset peuroille ovat vähissä, kannat kasvavat kestämättömästi ilman metsästystä. Olen kiitollinen, että naapurin kokenut metsästäjä ampui meille peuran, joka paloiteltiin ja pakastettiin tulevia ruoanlaittohetkiä varten. Peuranlihan arvostusta tulee nostaa ja meidän tulee kehittää yksinkertaiset keinot ja kanavat, joilla metsästäjät voivat helpommin myydä ampumansa peuran lihat sitä haluaville. Hinnan tulee olla sellainen, että siitä jää edes vähän käteen. Nykyisin jää lukuisia kaatolupia käyttämättä eli kannat kestävät lisääntyvän metsästyksen.

Metsäteollisuus on ehdottomasti nostettava esiin myös tulevaisuuden talouden kivijalkana, mutta puun käytön osalta meidän on pyrittävä korkeamman jalostusasteen tuotteisiin ja nykyisen metsäteollisuuden tuottamien sivuvirtojen entistä parempaan hyödyntämiseen. Metsätalous tulee olemaan huomattavan tärkeä osa uusiutuvien raaka-aineiden käyttöä tulevaisuudessa. On siksi erityisen hienoa, että Suomessa on tälläkin hetkellä käynnissä kymmeniä tutkimushankkeita erilaisten puupohjaisten tuotteiden kehittämiseksi. Haluan korostaa, että myös vihreät näkevät metsäteollisuuden ja puun käytön Suomen talouden tärkeänä osana.

Maaseudusta ja etenkin Varsinais-Suomen maaseudusta puhuttaessa ei voi välttää susikeskustelua. Aihe tuntuu nostattavan kierroksia aina, kun siitä yrittää käydä keskustelua. Sinänsä ymmärrettävää, koska sudet aiheuttavat pelkoa ja pelko on yksi ihmisen primitiivisimmistä tunteista. Kun mieleemme hiipii pelko, on vaikeaa käydä rationaalista keskustelua. Ymmärrän vanhempien huolen pienistä lapsista pimeillä koulupoluilla ja pitkälle koulutetun metsästyskoiran menettämisen tuskan. Lähestyn silti koko aihetta luonnon monimuotoisuuden kautta. Suomessa on noin 700 000 koiraa, kun lasketaan rekisteröimättömät mukaan, ja muutamia satoja susia. Maailmassa on noin puoli miljardia koiraa ja pari sataatuhatta sutta. Toimintamme lähtökohta ei voi olla se, että uhanalaisen eläimen aiheuttama uhka poistetaan tappamalla kyseinen luontokappale. Meillä pitää ehdottomasti olla kaikki mahdolliset keinot käytössä, mutta tappaminen tulee olla aivan viimeinen vaihtoehto. Kaipaan tässä asiassa suhteellisuutta. Suhtautumalla luontoon siten, että poistetaan kaikki luonnollinen, joka uhkaa ihmistä, hänen lapsiaan tai hänen omaisuuttaan, olemme lopulta tällä planeetalla keskenämme yhdessä lemmikkiemme ja tuotantoeläintemme kanssa. Sellainen kehityskulku on kestämätön. Olemme korvanneet villin luonnon kesyllä. Suhteellisuudentajua toki pitää osoittaa myös toiseen suuntaan eli eivät koko maailman susikannat liity suorasti yksittäisen suden tai lauman kuljeskeluun pihapiireissä tai niiden tappamiin lampaisiin. Olennaista on se, mikä on meidän asenteemme tätä hienoa eläintä kohtaan. Haluammeko pihassa käyvän susilauman hengiltä vai haluammeko onnistua 5,5 miljoonan ihmisen ja muutaman sadan suden yhteiselossa 330 000 neliökilometrin alueella? Minusta vastaus on selvä.

Meitä maaseutuvihreitä on varmasti hyvin erilaisia, aivan kuten on kaikkia muitakin ihmisiä. Emme ole yksi homogeeninen ryhmä, joka ajattelee ja elää täysin samalla tavalla. Omalta osaltani olen varmasti moneltakin kantilta erilainen vihreä, kuin stereotyyppisesti voisi ajatella; olen sekasyöjä, joka arvostaa metsästystä ja olen yksityisautoilija, koska sellaista täällä pitkien etäisyyksien ja heikkojen julkisten yhteyksien maaseudulla tarvitaan. Minusta tekee vihreän se, että pyrin kehittämään omaa ja perheeni elämää kestävämmäksi ja luonnon monimuotoisuutta vahvistavaksi. Toisaalta politiikkaan olen pyrkimässä siksi, että voisin tehdä samaa isommassa mittakaavassa. Maaseutuvihreys minussa ilmenee siinä, että näen maaseudun olevan suuri mahdollisuus edessämme olevan muutoksen keskellä. Maaseudulla tehdään merkittävimmät ratkaisut luonnon monimuotoisuuden ja sitä kautta myös ihmisten hyvinvoinnin saralla.

Minulle maaseutu on aina ollut selvä vaihtoehto asuinpaikaksi. Mieli lepää, kun kodin ikkunasta katsoessa näkee metsää, peltoa ja toisinaan eläimiä. Halutessaan voi lähteä lasten kanssa kotipihasta kottikärryrallille metsäpolulle. Olen maaseutuvihreä, koska minulle vihreys ja maaseutu eivät ole kolikon kaksi eri puolta, vaan tiivis pari, josta hyvinvointi syntyy.

Metsän vihreää terapiaa

Metsän vihreää terapiaa

Kati Lyytinen on Pöytyällä metsän keskellä asuva biologi (FT) ja artesaani. Luonnossa vaeltamisen lisäksi hän harrastaa käsitöitä ja puutarhanhoitoa. Lyytinen on Pöytyän Vihreiden varapuheenjohtaja ja kuntavaaliehdokas.

Astun ovesta ulos ja suuntaan kulkuni pellon yli. Harpon pelto-ojan vierustaa, hengästynkin vähän, suuntaan kulkuani uudelleen ja maailmojen raja lähestyy. Kohta korkea humiseva seinämä on edessäni. Nostan vihreän verhon helmaoksia ja astun sisään rauhan katedraaliin. Äänet vaimenevat, askellus rauhottuu ja mieli huokaa. Upottava sammal jalkojen alla pehmentää kulkuani ja oksat hipovat. Peurojen, kettujen ja muiden eläinten käyttämät polut risteilevät ja minä valitsen niistä omaan kulkuuni sopivat. Tiaiset tiksuttelevat jossain puiden tuuheudessa, ja jossain hakkaa tikka. Vihreää on yläpuolellani, alapuolellani, sivuillani, edessä ja takana – satoja vihreän sävyjä ja jokainen niistä uskomattoman kaunis.

Tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet vihreän värin rauhoittavan niin mieltä kuin kehoa. Vielä enemmän terveyshyötyjä on luonnossa liikkumisella; myönteisiä vaikutuksia on todettu etenkin unenlaadulle ja mielialalle. Stressin, ahdistuneisuuden ja masennuksen oireet voivat helpottua säännöllisen luonnossa liikkumisen avulla. Myös fyysiset oireet voivat helpottaa: verenpaine laskee, painonhallinta helpottuu, kipuoireet lieventyvät tai unohtuvat, kun huomio luonnossa kiinnittyy oman kehon ja mielen ulkopuolelle. Lapsilla ja nuorilla luontoympäristö auttaa keskittymisvaikeuksiin ja motivaation puutteeseen, tukee kognitiivisten, sosiaalisten ja fyysisten taitojen kehitystä. Luonto kasvattaa, hoitaa ja parantaa.

Kuljen keskellä kauneutta. Joskus on pakko pysähtyä, nojata vahvan rungon kylkeen ja laittaa silmät kiinni, imeä voimaa ja rauhaa. Nyt en pysähdy, on vapaapäivä ja haluan kävellä pitkään, kauas ja sieltä takaisin. Ylitän pienen hiekkatien ja jatkan taas metsään sen takana. Tiedän suunnan, näidenkin metsäkuvioiden halki olen kävellyt lukuisia kertoja. Tuon kumpareen takana on nuori taimikko ja sen takana vanha aukkohakkuu, jonne en halua eksyä. Tulen puron varteen ja iloinen solina ylistää vapautta. Seison hetken kivellä keskellä matalaa puroa, laitan silmät kiinni ja kuuntelen. Ilo pulppuaa myös minuun ja on ihan pakko hymyillä. Siinä hiljaa paikallaan seisoskellessa viisi peuraa tulee polkuaan pitkin ja saan katsella kun jokainen ylittää puron ihan lähietäisyydeltä, pari huikeaa majesteettista loikkaa ja jonon häntä jää pitämään lyhyen juomatauon. Mitä enemmän liikun luonnossa, sitä enemmän näen, sitä enemmän kiinnitän huomiota pieniinkin yksityiskohtiin, sitä enemmän uppoudun ympäristööni kaikilla aisteillani. Sitä enemmän pääsen irti kaikesta muusta.

Lukuisat suuret kansainväliset väestötutkimukset ja myös suomalaisilla tehdyt tutkimukset puoltavat luonnon merkitystä ihmiselle, oli sitten kyseessä lähipuisto, oma vihreä piha, marjametsässä käynti, mökkiviikonloppu tai viikon erämaavaellus. Esimerkiksi allergioiden ehkäisyssä ympäristön monimuotoisuus on kuitenkin ensisijaisen tärkeää. Samoin luonnossa voimaantumiselle tärkeää on luonnon monimuotoisuus. Mitä monipuolisemmin ympärillämme on luontoa ja mitä enemmän meillä on mahdollisuuksia päästä liikkumaan tai oleskelemaan koskemattomassa luonnossa, sitä paremmin voimme. Poikkea polulle, kävele paljain jaloin sammalella, kuuntele lintuja tai pulahda järveen. Voimaannu Suomen luonnosta.

Kuljen jo takaisin. Tutun polun tummanvihreä hämäryys vaalenee edessä päin. Uusi hakkuuaukko aukeaa eteen. Tuoreen puun tuoksu täyttää ilman. Tuoksu hivelee aisteja, mutta edustaa minulle kaikkea muuta kuin kauneutta. Suru siitä, että viime kerralla täällä näkemäni varpuspöllö ei enää keväällä pesi täällä, kuristaa. Polku katoaa metsäkoneen uriin ja poljettujen oksien alle. Tuosta on kaadettu se huikean suuri kuusi ja tuolla seisovat vielä isot haavat pystyssä, mutta jo kaulattuna kuolemaan. Jättöpuiksi on jätetty ryhmä ranteenpaksuisia kuusentaimia ja muutama raita. Pöllön pesäpuu on katkaistu pöntön yläpuolelta ja kuin jätetty irvailevaksi muistoksi siitä, mitä paikalla joskus oli.

Tutkimukset kertovat monimuotoisuuden ja lajien uhanalaisuudesta myös meidän metsissämme. Päättöhakkuille vaihtoehtoisia ja luontoa paremmin huomioivia menetelmiä on jo käytettävissä, mutta asenteiden muuttuminen on hidasta. Jatkuvan kasvatuksen menetelmä, jossa metsä säilyy hakkuissa metsäpeitteisenä, ja päättöhakkuumäärien pienentämistä vastustetaan usein retoriikalla, että “kaikki metsät halutaan suojella ryteiköiksi”. Tämä ei yksinkertaisesti ole totta. Minäkään en kiellä metsätalouden välttämättömyyttä, ongelma ovat ennen kaikkea mittaluokka ja luontoa huonosti huomioivien menetelmien yliedustus. Tutkittu tieto tulee ottaa osaksi metsätalouden suunnitelmallisuutta. On metsiä, joiden suojelu on monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta olennaista. On turvemaiden metsiä, joissa aukkohakkuita ei tule tehdä niiden aiheuttaman hiilivarastojen vapautumisen vuoksi. On metsiä, joissa jatkuvan kasvatuksen menetelmät tuovat taloudellisesti parhaan lopputuloksen. On myös talousmetsiä, joissa päättöhakkuut ovat mahdollisia. Vihreän liiton metsäpoliittinen ohjelma ottaakin monipuolisesti ja ansiokkaasti kantaa erilaisiin metsätalouden näkökulmiin.

Minun puolueeni on sellainen, jolle ympäristön suojeleminen ei ole alisteista muulle politiikalle. Minun puolueeni näkee luonnon arvostuksen välttämättömänä osana koko ihmiskunnan tulevaisuutta. Minun puolueeni on Vihreät ja siksi minäkin olen ehdolla kevään kuntavaaleissa Pöytyällä.

 

Lukemista ja lähteet:

Psykologiaa- sivusto: Mitä tutkimukset kertovat luonnon vaikutuksesta hyvinvointiin? https://psykologiaa.com/2018/06/12/mita-tutkimukset-kertovat-luonnon-vaikutuksesta-hyvinvointiin/

Anja Yli-Viikari: Mikä on luonnon merkitys terveydelle? https://www.vyl.fi/alan-kehittaminen/teemavuodet-ja-kampanjat/puunhalausviikko/tietoa/hyvinvointia-lahiymparistosta/mika-on-luonnon-merkitys-terveydelle/

Luonnon hyvinvointivaikutusten taloudellinen merkitys – Sitra. https://media.sitra.fi/2017/02/27174415/Luonnon_hyvinvointivaikutusten_taloudellinen_merkitys-2.pdf

  1. Barton J, Pretty J. What is the best dose of nature and green exercise for improving mental health? A multi-study analysis. Environ Sci Technol 2010;44:3947-55.
  2. Chun MH, Chang MC, Lee SJ. The effects of forest therapy on depression and anxiety in patients with chronic stroke. Int J Neuroscience 2017;127:199-203.
  3. Gascon M, Triguero-Mas M, Martinez D, ym. Mental health benefits of long-term exposure to residential green and blue spaces: a systematic review. Int J Environ Res Public Health 2015;12:4354-79.
  4. Grahn P, Stigsdottir U. Landscape planning and stress. Urban Forestry Urban Greening 2003;2:1-18.
  5. Griffin, M., Peacock, J., Pretty, J. & Sellens M. 2015. The mental and physical health outcomes of green exercise. International Journal of Environmental Health Research. Oct2005; 15(5): 319- 337. (19p).
  6. Hartig T, Mitchell R, de Vries S, Frumkin H. Nature and health. Ann Rev Public Health 2014;35:207-28.
  7. James P, Banay R, Hart JE, ym. A review of the health benefits of greenness. Curr Epidemiol Rep 2015;2:131-42.
  8. Jia BB, Yang ZX, Mao GX, ym. Health effect of forest bathing trip on elderly patients with chronic obstructive pulmonary disease. Biomed Environ Sci 2016;29:212-8.
  9. Kaikkonen H, Virkkunen V, Kajala L, ym. Terveyttä ja hyvinvointia kansallispuistoista – Tutkimus kävijöiden kokemista vaikutuksista Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. 2014 Sarja A 208. 
  10. Kim W, Lim S, Chung E, ym. The effect of cognitive behavior therapy-based psychotherapy applied in a forest environment on physiological changes and remission of major depressive disorder. Psychiatry Invest 2009;6:245-54.
  11. Korpela K, Borodulin K, Neuvonen M, ym. Analyzing the mediators between nature-based outdoor recreation and emotional well-being. J Environ Psychol 2014;37:1-7.
  12. Korpela K, Ylén M, Tyrväinen L, Silvennoinen H. Favorite green, waterside and urban environments, restorative experiences and perceived health in Finland. Health Promot Int 2010;25:200-9.
  13. Korpela, K. & Pasanen, T. 2015. Luonto liikuttaa ja elvyttää. Liikunta ja tiede 52, 4/2015, 4-9.
  14. Mao GX, Cao YB, Lan XG, ym. Therapeutic effect of forest bathing on human hypertension in the elderly. J Cardiol 2012; 60:495-502.
  15. Nilsson K, Sangster M, Gallis C, ym, toim. Forest, trees and human health. Berliini: Springer Science 2011.
  16. Pasanen T, Tyrväinen L, Korpela K. The relationship between perceived health and physical activity indoors, outdoors in built environments, and outdoors in nature. Appl Psychol Health Well Being 2014;6:324-46.
  17. Pietilä M, Neuvonen M, Borodulin K, ym. Relationships between exposure to urban green spaces, physical activity and self-rated health. J Outdoor Recreation Tourism 2015;10:44-54.
  18. Sallis JF, Cerin E, Conway TL, ym. Physical activity in relation to urban environments in 14 cities worldwide: a cross-sectional study. Lancet 2016;387:2207-17.
  19. ten Brink P, Mutafoglu K, Schweitzer JP, ym. The health and social benefits of nature and biodiversity protection. A report for the European Commission, Institute for European Environmental Policy 2016.
  20. Tyrväinen L, Lanki T, Sipilä R, Komulainen J. Mitä tiedetään metsän terveyshyödyistä? Duodecim 2018; 134(13):1397-403.
  21. Tyrväinen L, Silvennoinen H, Korpela K, Ylén M. Luonnon merkitys kaupunkilaisille ja vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin. Julkaisussa: Tyrväinen L, Tuulentie S, toim. Luontomatkailu, metsät ja hyvinvointi. Metlan työraportteja 52/2007, s. 57-77.

Maakuntavaltuustoaloite maakunnallisen ruoan alkuperä- ja laatumerkin luomiseksi Varsinais-Suomeen

Maakuntavaltuustoaloite maakunnallisen ruoan alkuperä- ja laatumerkin luomiseksi Varsinais-Suomeen

Varsinais-Suomen maakuntavaltuuston vihreä ryhmä teki valtuustoaloitteen Varsinais-Suomen oman ruoan alkuperä- ja laatumerkinnän perustamiseksi maakuntavaltuuston kokouksessa 7.12.2020. 

Ruoan alkuperä- ja laatumerkit ovat varsin yleisiä Keski-Euroopassa, mutta Suomessa asia on vielä toistaiseksi varsin tuntematon. Etelä-Savossa on onnistuttu jo luomaan oma merkki D.O. Saimaa (Designation of origin), joka on vastuullisesti tuotetusta ruoasta kertova merkintä alueen tuottajille ja ravintoloille. D.O. Saimaa –alkuperä- ja laatumerkkiä hallinnoi ja markkinoi Etelä-Savon maakuntaliitto. Merkki voidaan myöntää tuotteille tai raaka-aineille, jotka on tuotettu, käsitelty ja jalostettu Saimaan alueella. Alueellisen kriteerin täyttymiseksi lasketaan 100 km etäisyys Saimaan vesistöstä.

Merkin myöntäminen edellyttää lisäksi korkealuokkaista ja vastuullista valmistusprosessia sekä yhteiskuntavastuullisten kriteerien täyttymistä. Arvioinnissa huomioidaan myös tuotteen tai raaka-aineen yhteys alueen kulttuuriperintöön. Tuotteiden eettisyys ja ekologisuus ovat merkinnässä keskeisessä roolissa. Merkin saaneet tuottajat kasvattavat esimerkiksi luomulammasta ja ulkoilevia hanhia.

Ruoan alkuperä- ja laatumerkki korostaa alueen omaa identiteettiä ja tuo lisävauhtia trendikkääseen ruokamatkailuun. Laaturuoan tuottajien paras myyntikanava ovat ravintolat, mitä kautta tuotteet saavat lisänäkyvyyttä. Ympäristötietoiset kuluttajat ovat entistä kiinnostuneempia tekemään eettisiä valintoja, mitä maakunnallinen alkuperä- ja laatumerkintä helpottaa. Merkki antaa myytäville tuotteille kovasti kaivattua lisäarvoa ja parantaa niiden tunnettuutta.

Ruoan alkuperä- ja laatumerkintä edistää moniulotteisesti maakunnan kestävää kehitystä. Se edistää maaseudun elinvoimaisuutta, vahvistaa ruoantuottajien yhteistyöverkostoja, parantaa eettisen ja ekologisen ruoantuotannon toimintaedellytyksiä sekä vahvistaa kaupungin ja maaseudun välistä yhteyttä. Siksi myös Varsinais-Suomeen on saatava oma elintarvikkeiden alkuperä- ja laatumerkintä.

Maakuntaliiton tulisi käynnistää prosessi, jonka tavoitteena on luoda alueelle oma, sille ominainen ruoan laatu- ja alkuperämerkki. Yhteistyötä asiassa voitaisiin aluksi tehdä vaikkapa Turun yliopiston Brahea-keskuksen kanssa. Maakuntaliiton rooliksi jäisi myöhemmässä vaiheessa merkin hallinnointi ja markkinointi. Maakunnassamme on paljon elintarvikealan osaamista ja upeita ruokatuotteita, joiden identiteettiä tulisi vahvistaa. On D.O. Saaristomeren aika!

Vihreiden metsäohjelma – metsäasioista luonnon monimuotoisuus ja ilmastoasiat edellä

Vihreiden metsäohjelma – metsäasioista luonnon monimuotoisuus ja ilmastoasiat edellä

Sampsa Heinonen on loimaalainen luomutuotannon asiantuntija ja Maaseutu- ja erävihreiden varapuheenjohtaja. Käytännön tuntumaa metsätalouteen hän saa Ritoniemen kartanon ”pehtoorina” Ruovedellä. Sampsa toimi Vihreän liiton metsäpoliittista ohjelmaa valmistelleen työryhmän jäsenenä. Omien laskelmiensa mukaan se on kymmenes Vihreän liiton ohjelma, jota hän ollut kirjoittamassa.

Vihreän liiton puoluevaltuuskunnan metsäpoliittinen ohjelma hyväksyttiin 29.11. Toimin ohjelmaa valmistelleen työryhmän jäsenenä. Ohjelman tavoitteena on, että metsien käyttö on tulevaisuudessa ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää. Tämä vaatii puuntuotantoon perustuvan metsätalouden toimintatapojen uudistamista, puupohjaisten tuotteiden jalostusarvon parantamista sekä kiertoaikojen pidentämistä.

Lähes 80 prosenttia Suomen metsäluontotyypeistä on arvioitu uhanalaisiksi. Moni aiemmin yleinen metsälaji on taantunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lehtometsiin, joita metsätalousmaasta vain noin yksi prosentti, mutta joissa elää noin puolet uhanalaisista metsälajeista. Ohjelma haluaa turvata luonnon monimuotoisuuden säilymisen varaamalla tiukan suojelun piiriin vähintään 10 prosenttia Suomen maapinta-alasta ja lisäämällä myös keveämmän suojelun alueita, jotta yhteensä 30 prosenttia metsistä olisi suojelun piirissä, kuten YK:n biologisen monimuotoisuuden yleissopimusta seuraava työryhmä ja Euroopan komissio ovat esittäneet.

Metsätalouden tuet on uudistettava tukemaan luonnon ja ilmaston kannalta kestävämpiä menetelmiä, kuten jatkuvaa kasvatusta. Avohakkuiden täyskieltoa ohjelma ei suosittele, mutta avohakkuut tulee lopettaa pikaisesti turvemailla, sillä erityisesti turvemailla maaperän hiilivarasto purkautuu avohakkuita tehdessä.

Valtuuskunnan kokouksessa käytiin keskustelua muun muassa kannusteista hiilivarastojen kasvattamiseksi. Eräissä puheenvuoroissa epäiltiin, että ohjelmassa ehdotetut hiilinielukorvaukset olisivat enemmänkin tukea metsän omistamiselle kuin korvaus metsänomistajille ilmastomyönteisistä toimenpiteistä. Näkökulma korvauksista kannustimena jäi ohjelman kannaksi, mistä olin huojentunut: metsänomistajana tiedän, että porkkana toimii paremmin kuin keppi.

Työllisyyden säilyttämistä ja lisäämistä ohjelma tavoittelee metsätalouden tuotteiden jalostusarvoa nostamalla. Meidän ei kannata kaataa metsiämme halvoiksi bulkkituotteiksi, joihin sitoutuneen hiilen kiertoaika on lyhyt. Maailmantalouden markkinoista riippuvaiselle teollisuudenalalle se on tietenkin suuri haaste. Samalla se on selvä kohde tutkimus- ja tuotekehityspanostuksille.

Kynänjälkeni näkyy ohjelmassa metsäkulttuurisen näkökulman huomioinnissa. Metsillä on erityinen merkitys suomalaisessa kulttuurissa, elämäntavassa ja luontosuhteessa. Erilaisten metsäsuhteiden näkyväksi tekeminen ja ymmärtäminen edistävät vuorovaikutusta ja metsiin liittyvien tavoitteiden yhteensovittamista. Metsien käytön hyväksyttävyyden näkökulmasta on siis välttämätöntä, että niiden käyttö on sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää.

Valtuuskuntavaiheessa läpimenneessä muutosehdotuksessa kannustetaan kuntia laatimaan kunnan omistamien metsien käyttöä ja tavoitteita määrittelevä strategia kuntametsien luonto- ja virkistysarvojen turvaamiseksi. Loimaalla teimme marraskuussa valtuustoaloitteen juuri tästä näkökulmasta: kaupungin metsänomistukselle ja -käytölle pitää tehdä strategia, jossa otettaisiin monipuolisesti huomioon esimerkiksi vihreät tavoitteet. Aloite peräänkuuluttaa tavoitteellisuutta ja pelisääntöjä esimerkiksi operatiivisten suunnitelmien laatimiseksi, eikä se etukäteen tuomitse avohakkuita tai ota kantaa suojelun laajuuteen.

Lue aiheesta lisää:

Vihreän liiton metsäpoliittinen ohjelma 

Vihreä -verkkolehden artikkeli miksi avohakkuut ovat haitaksi – kolme näkökulmaa 

Strategia Loimaan kaupungin metsänomistukselle ja -käytölle -valtuustoaloite

Vaativa ja muuttuva työelämä vaatii panostuksia työhyvinvointiin

Sofia Virta. Ensimmäisen kauden Kansanedustaja Kaarinasta. Jäsenenä Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa sekä Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa. Toimii eduskuntaryhmän edustajana Mielenterveyspoliittisessa neuvottelukunnassa, Poliisiasian neuvottelukunnassa sekä Lapsistrategiakomiteassa. Varajäsenenä Tulevaisuusvaliokunnassa sekä Kelan valtuutetuissa

Työhyvinvointi on monen eri tekijän summa, joka syntyy pääasiassa työn jokapäiväisessä arjessa. Työhyvinvointiin liittyvät monet asiat kuten työkaverit, työympäristö, työn järjestäminen ja jakautuminen sekä sen johtaminen. Siksi työhyvinvointia edistävä toiminta työyhteisöissä ja organisaatioissa on oltava pitkäjänteistä ja kosketettava kaikkia tasoja.
Marraskuun alussa julkaistiin Työolobarometri 2019, jonka mukaan nykytyöelämä kuormittaa henkisesti aiempaa useampaa. Työnsä henkisesti rasittavaksi koki 63 prosenttia palkansaajista ja lähes puolet koki haitallista stressiä työssään. Kiireen kokemus, jatkuva stressi sekä työn henkinen rasittavuus ovat yhteydessä työuupumuksen oireisiin.

Työolobarometrin tulosten mukaan naiset kokivat uupumuksen oireita useammin kuin miehet ja toimihenkilöt yleisemmin kuin työntekijät. Naisilla on järjestelmällisesti heikommat vaikutusmahdollisuudet työssään verrattuna miehiin sekä naisilla työajat joustavat heikommin. Naisvaltaisilla aloilla on myös enemmän haitallista kiirettä, työ on henkisesti kuormittavampaa ja fyysisen väkivallan kokemus on yleisempää kuin miehillä. Meidän tulee siis kiinnittää erityistä huomiota naisvaltaisten matalapalkkaisten alojen työhyvinvointia lisääviin etuihin sekä riittäviin resursseihin työmäärän tasaamiseksi. Kuntavaalien lähestyessä onkin jokaisen hyvä nostaa esille kysymyksiä siitä, miten omassa kunnassa edistetään työelämän tasa-arvoa ja yhdenvertaista työilmapiiriä.

On nimittäin hienoa, että stigma työuupumuksen ympärillä on lieventynyt ja aiheesta myös uskalletaan puhua nykyistä enemmän. Vaikka työuupumuskeskustelu on normalisoitunut, on kuitenkin surullista, että suuri osa keskustelusta käydään yhä edelleen yksilötasolla. Ikään kuin pohtien, mikä yksilössä on vikana ja liian herkästi yhä työuupumuksen ajatellaan osoittavan ”heikkoutta” tai kyvyttömyyttä toimia työssä vaikka tulisi muistaa tarkastella ilmiötä laajemmin yhteiskunta ja organisaatiotasolla. Organisaatioissa tulisi olla osaamista ylläpitää keskustelua työn määrästä, kuormittavuudesta, resursseista ja aikatauluista. Kysyä miten toinen voi ja jaksaa, jotta ongelmat huomattaisiin ajoissa.

Työolobarometrista saimme kuitenkin myös hyviä uutisia, nimittäin tulosten mukaan valtaosa palkansaajista oli kokenut työssään myönteistä työn imua, vaikka työ olikin ajoittain kuormittavaa. Työn mielekkyys ja imu kertovat siitä, että työhyvinvointia on onnistuttu kehittämään ja siksi siihen kannattaa panostaa. Työntekijöiden jaksamisesta on pidettävä huolta. Emme voi keskittyä vain siihen, miten ihmisiä saadaan töihin, vaan miten löydämme keinot myös pitää heidät työssä.

Vihreä eduskuntaryhmä on nostanut mielenterveyden merkitystä työllisyysasteen nostamisessa ja erityisesti koronan vaikutuksiin vastatessa meidän on tartuttava tähän yhä vahvemmin. Sosiaali- ja terveysministeriössä on käynnistetty osana kansallisen Mielenterveysstrategian toimeenpanoa työelämän mielenterveysohjelma, jonka tarkoituksena on lisätä työpaikkojen valmiutta vahvistaa työntekijöiden mielenterveyttä. Ohjelmassa huomioidaan koronan vaikutukset ja siksi se tulee sisältämään toimenpiteitä, jotka helpottavat työyhteisöjä arkeen paluussa esimerkiksi etätyöjakson jälkeen sekä vahvistavat poikkeusolojen aikana erityisen kuormittavissa olosuhteissa työskennelleiden hyvinvointia ja jaksamista. Tämän kaltaisia panostuksia tarvitsemme juuri nyt.